sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Haalariharjoituksia

Olen kantanut vähän huonoa omaatuntoa siitä etten ole aikoihin ehtinyt ommella mitään omalle esikoiselle - kaikki ompelupaja-aika on viime aikoina vierähtänyt hattujen äärellä. Nyt kävin viimein käsiksi metsolalta tilattuun, inspiraatiota odottaneeseen punaiseen joustofroteepalaan.

Haalarit ovat mahtavan käytännöllinen ja mukava vaatekappale - kesällä ei tarvitse penkoa kaapista (lue: pyykkikorista) mätsäävää paita-housusettiä, senkun sipaisee vaan vähän suojakerrointa käsivarsiin. Mekkoihin nähden niissä on se etu että puistosession jälkeen alkkarit eivät ole täynnä hiekkaa..!

Haalareiden kulta-aika oli tietysti vanha kunnon 70-luku (jonka puolella itsekin olen täpärästi syntynyt - havahduin huomaamaan että olen nyt elänyt viidellä eri vuosikymmenellä, hui!), joten päätin tällä kertaa antaa mennä ihan reippaasti retroiluksi. Koska kangasta oli vain 60 sentin pala täytyi kaava katkaista keskeltä, mikä osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi - vyötärölle tuli "ryhtisauma" johon vetoketjun sai luontevasti päätettyä. Ompeluun sain hurahtamaan hyvän osan sunnuntaista, mutta onnellisen asiakkaan reaktio oli kaiken vaivan arvoinen :D


 Söpöjen shortsihaalarien kaava on ystäväni lainaamasta 70-luvun lastenvaatekirjan uusintapainoksesta Ompele lapselle - vaatteet 0-4-vuotiaille (Elsebeth Gynther). Kirjaa tuntuu olevan lähes mahdotonta löytää suomenkielisenä, ystävänikin oli tilannut omansa tanskankielisenä versiona täältä. Onneksi kielimuuri ei osoittautunut täysin ylitsepääsemättömäksi - kaava-arkin tärkeimmät sanat olivat kouluruotsilla arvattavissa. Enemmän haastetta aiheutuikin sitten viimeistelyompelusta; kunnioitukseni hikipajojen ompelijanaisia, -miehiä ja -lapsia kohtaan kasvoi aivan uusiin mittoihin taistellessani resorikanttauksen peitetikkauksen kanssa henkseleiden kaarteissa - vastaavia ja vaativampiakin detaljeja löytyy halpavaatteista pilvin pimein. Sain purkaa kertaalleen koko kanttausnauhan, toisellakin kerralla jäi paljon toivomisen varaa mutta parempaan en (vielä) veny...


Vahingosta viisastuneena olen kehitellyt mallia ja ommellut henkselien tilalle kiinteän olkasauman ja siirtänyt nepparit haaroihin vaipanvaihtoavuksi. 

Merkkilaputusta

Tähän asti olen piirustellut pikkukivi-merkit vaatteisiin yksittäiskappaleina tekstiilitussilla heijastinnauhaan, mutta nyt löysin ihanasta Hipun blogista merkkien sarjatuotanto-ohjeen - ja kun vielä sukulaistäti toi ison pussillisen edesmenneen mummoni jostain haalimia puuvillanauhojen pätkiä oli tie pedattuna uudelle merkkilappudesignille. Ohjeesta poiketen (ja oikaisten) leikkelin siirtokuvapaperista pitkinä suikaleina 4 merkkiä kerrallaan, ja euroviisufinaalia katsellessa sitten silittelin suikaleita kiinni nauhanpätkiin. Ihan hyviähän niistä tuli, vai mitä? Pitkän matkan pesunkestävyys on tosin vielä testaamatta...

 

Näin vaivaa että sain käännettyä merkit peilikuvaksi tulostusta varten, ja älysin jopa valita tulostimen valikoista paperiksi siirtokuvapaperin - sillä tuloksella että tuplapeilaamisen johdosta ensimmäinen arkki (yllä) tulostui oikein (eli väärin) päin.


Eipä vanhassa metodissakaan mitään varsinaista vikaa ollut, kiviä oli kiva piirustella ja turvallisuusnäkökohta tuli kaupanpäällisiksi, mutta ehkä tämä uusi on vähän viimeistellympi.. ja tiedän että säästäväinen mummoni olisi tyytyväinen kun tietäisi että nauhoille löytyi hyvä käyttö!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Sekalaisia housuja

...ettei ihan vain mekkoiluksi menisi.

Nämä velourpökät ovat olleet tosi kovassa käytössä, mikä alkaa jo kuvistakin näkyä. Tykkään väriyhdistelmästä tosi paljon, se sopii aika monenväristen yläosien kanssa eikä ole niin arka likaantumaan kuin vaaleammat pinkit. Myös taskudetskuun olen tyytyväinen, housut on ommeltu ajalla-ennen-peitetikkisaumuria eli ihan vain ompelukoneen perustoimintojen voimin. Harjoitus kyllä tekisi tässäkin lajissa mestarin.. Myös vyötärönauhaan jäi vähän hiomisen varaa; pelkkä resori ei riittänytkään pitämään housuja raisulin yllä,  joten siihen täytyi lisätä jälkikäteen kuminauhakujat jotta housut pysyisivät menossa mukana myös villin sydämen pauhatessa.
















Apilapöksyt ovat hypersuperpikasurautus eräältä vähän kaoottisemmalta puistoonlähtöaamulta. Pyykinpesusta oli tullut pidettyä luvattoman pitkä tauko, joten oli nopeampaa ja kätevämpää ommella uudet puhtaat housut kuin pyykätä tai shopata sellaiset.. Lisäksi valmiina saatavat vauvahousut ovat kapeamallisen ja pitkäkoipisen kuopuksen päällä lahkeista lyhyitä ja lökämallisia.



Hattuja, hattuja.. pallosta ja punahilkasta

Ihanaa, ensimmäinen satsi ikasyrin kankaita saapui vihdoin, ja herkkuihin oli heti käytävä käsiksi. Punahilkkakankaasta surruttelin ensihätään näitä lippalätsiä Pieneen Ihmiseen (malli sama kuin edellisen tekstin traktorilätsissä).

Harmittelen hiukan sitä että kuvat tuli otettua sellaisista kulmista ettei niissä näy yhtään kokonaista punahilkka-tyttöstä. Kuosia voi kokonaisuudessaan ihailla i k a s y rin sivuilla.














Kuopusta ei tavallisesti saa keikistelemään kameralle vaikka päällään seisoisi, siksi laukaisiinnappia tuli nyt tilaisuuden tullen räpsittyä useampaan otteeseen.






Omille tytöille tein alkuviikosta saman malliset lippikset vadelmanvärisestä Nanson pallotrikoosta. Malli todettiin puistotesteissä funktionaaliseksi ja päätä miellyttäväksi - epämukavat päähineet eivät yleensä kauaa 2-vuotiaan päätä ehdi koristaa...



Lippa on jäykistetty rikkinäisestä sohvan irtopäällisestä leikellyllä markiisikankaalla, siitä kierrätystunniste ;)

torstai 5. toukokuuta 2011

Kevätpäähineitä, part 2

Bloggailuun on tullutkin nyt pidempi tauko vappujuhlinnan myötä - samoin äitienpäiväviikonloppuna järjestettävät Kaapelitehtaan kierrätysmessut ovat viime aikoina työllistäneet saumuria. Ompelupajalla on syntynyt lisää keväthattumalleja, joista tässä joitakin esimerkkejä.









Lippalätsät ovat kokoa "one size fits most", pääsiäismunapalkalla mallina toimivalle esikoiselle ehkä vähän pieniä. Toistaiseksi en ole ehtinyt "kaavoittaa" kuin tämän yhden, n. 1-3-v. koon...


Autopipo on samaa mallia kuin edellisen blogauksen pinkki trikoinen "pitkäpipo" - tässä yksilössä vain on saatu alareunakin huoliteltua. Reunan voi kylmemmillä kevätsäillä taittaa kaksin kerroin, jolloin se lämmittää paremmin korvia ja on yläosasta päänmyötäisempi. Odotan näpit syyhyten ihanasta i k a s y ristä saapuvaa kangastilausta että pääsen ompelemaan näitä myös vähän tyttömäisemmistä kankaista.. Unisex-trendi kumpuaa ihan oikealta arvopohjalta, ja sukupuolten tasa-arvoa kannatan ilman muuta kaikin tavoin, mutta mitä iloa on syntyä tytöksi jollei saa ilkamoida pinkillä?