Vähään aikaan ei ole tullut bloggailtua kun koko perhe on sairastellut. Lisäksi kevät karkasi lopulta päälle sellaisella voimalla että näitä aurinkopäiviä ei pitkän talven jälkeen ole raaskinut viettää ompelu- tai tietokoneen äärellä; pavut ja maissitkin kaipasivat kipeästi vapauteen!
Sitten asiaan. Tämäkin tekstaus kumpuaa miehen taannoisesta vaatekaappityhjennyksestä. Musta väri toimii mielestäni lapsilla ainakin yhtä hyvin kuin aikuisilla, mutta standardiliikkeissä mustia lastenvaatteita on aika harvassa. Jotenkin sitä helpommin havahtuu huomaamaan sen kaiken vimman ja herkkyyden mitä lapsissa on, kun päällä ei aina ole jotain riemunkirjavaa.
Miehen kulahtanut ja muotonsa menettänyt ribbipaita leikkautui "jokapaikan mekoksi" esikoiselle (kaava on sama kuin edellisen postauksen apilamekossa), ja paidan hihoista sai vielä ninjapöksyt puolivuotiaalle. Housut olivat varsinainen hurautusompelus - aikaa kului tasan sen verran kuin mitä vauva viihtyi sitterissä, ja se ei ole montaakaan minuuttia. Niissä ei tarvinnut ommella kuin kolme saumaa; haarasauma sekä vyötäröresorin ompelu renkaaksi ja kiinnitys housuun.
Mekossa menikin sitten ihan hitusen enemmän aikaa. Rohkenin testata uuden saumurin kuminauhajalkaa ja peitetikkausta, ja siinä olikin opettelemista - pariin otteeseen sain nöyränä tyttönä tarttua ratkojaan. Pikkuhiljaa alkoi tuntuma lopulta löytyä, ja nähtävästi vanhakin äiti voi vielä oppia uusia temppuja... Roikun kyllä edelleen kiinni ohjekirjassa kuin vuotavassa pelastusrenkaassa, mutta näyttää räpiköidenkin pääsevän eteenpäin; kone on yhä kunnioitusta herättävä mutta ei enää niin pelottava, vaikka kyyti onkin tuplasti hurjempaa kuin äidin markettisaumurilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti