Viimeiset pari päivää olen aprikoinut, miten hellävaraisesti ilmoittaa miehelle ensi viikolla saapuvasta uudesta perheenjäsenestä - nimittäin tästä Bernina-saumurista, jonka tulin (itsellenikin yllätyksenä) alkuviikosta tilanneeksi... Hups.
Saumurin tarve oli ilmeinen: tällä hetkellä käytössä olevat äitini koneet (4-lankainen Eva-perussaumuri ja n. 20-vuotias ihana Bernina-ompelukone) on piakkoin kiikutettava takaisin naapurissa asuvan äidin ompeluhuonetta koristamaan. Peitetikkiä ompeleva saumuri on hyvä lisäys kollektiiviseen konekantaamme - nyt äitikin voi vaihteeksi kipittää pihan poikki konetta lainaamaan, ja minä taas voin edelleen käydä hoitamassa eksklusiivisesti ompelukonetta vaativat työt äidin luona.
Mutta koska kyse ei ole ihan siitä edullisimman hintaluokan koneesta niin asian perheensisäinen uutisointi vähän jännitti. Toisaalta köyhän ei ole vara ostaa halpaa - tällä toivon surruttelevani hamaan tulevaisuuteen saakka, ainakin nyt aluksi seuraavat 50 vuotta... :)
Kuten sanottu, koneen on määrä saapua ensi viikolla. Näpit ymmärrettävästi syyhyävät, eikä vähiten kylmästä hiestä - nähtäväksi jää miten tulemme toimeen, kun yläasteen käsityöluokassa laman jälkeen oli tasan se yksi saumuri joka teki sitä yhtä ommelta parin tusinan sijaan.
Panen toivoni mukana tulevaan ohjekirjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti