Tästä se alkoi, nimittäin pikkukiven taival - tyttärelle ommellusta velourpiposta, jonka oli määrä peittää helposti tulehtuvat korvat ja lämmittää pään lisäksi myös niskaa. Pipot löysivät sittemmin tiensä Pieni Ihminen-lastenpuotiin, ja ennen maailmalle lähtöä ne piti harrastusmielessä brändätä hienolla hintalapulla ja tarinalla:
Ruuhka-aamun ratikassa,
routaisella rannalla.
Kadulla ja kahvilassa,
hiekkalaatikon reunalla.
Papan porstuassa ja
leikkimökin kuistilla,
arkisia aarteita -
pikkukiviä.
Pipoissa on tuulenpitävä fleece-vuori. Päällinen on joustofroteeta/puuvillavelouria/kierrätettyä farkunlahjetta. Takasauman pikkukivi-merkki on heijastinkangasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti